25. maaliskuuta 2012

Kevätsateita, Teemestari ja puhtaus

Kävelin eilen illalla sateessa keskustasta kotiin. Kävelykadulla nahkakenkäni kokivat ikävän yllätyksen, kun astuessa graniittilaatalle se yllättäin painui ja vettä ryöppysi laatan alta vyörynä kengille. Oli pakko ottaa märät sukat jalasta kesken matkan. Vesi oli kuitenkin lämmintä. Kevätsadetta pimeässä yössä.

Sateessa kulkeminen tuntui joten absurdilta päätökseltä illalla ja kuluneille viikoille. Olin ollut ystäväni luona katsomassa Sade kuuluu meille nimistä elokuvaa, joka käsittelee ehkä keskeisiä Etelä-Amerikan ongelmateemoista. Itseäni koskettavimpana teemana tarinasta nousi keskustelu, taistelu siitä kenelle vesi kuuluu, kuka sen omistaa. En ollut oikeastaan pohtinut vedenomistamiskysymyksiä ennen tämän elokuvan katsomista. Jotenkin olen aina pitänyt vettä meille kaikille kuuluvana, mutta vasta elokuvaa katsoessa alkoikin uudelleen miettiä, kuka sen oikeasti omistaa. Onko vesi sittenkään meidän kaikkian yhteistä vai kuuluuko se vesifirmoille, jotka hinnoittelevat sen meille. Elokuvassa näytettiin, mitä vedettömyys voi jo nykyään aiheuttaa; ei voi kuin vain pohtia missä vaiheessa makean veden väheneminen oikeasti on sotien syinä. Kirjoitinkin jo aiemmin vedestä ja sen puutteesta. Sen jälkeen ajatus on kiertänyt lähes kaikessa kohtaamissani asioissa.

Olen aloittanut Emmi Itärannan Teemestarin kirjan. Olen vasta ensimmäiset parikymmentä sivua edennyt, ja jo tuntuu kuin kirja olisi tämän hetkiseen pohdiskeluuni mitä soveltuvin kuvaus. Kulttuurihistorioitsijana en voi kuin ihailla kuinka Itäranta on onnistuneesta maailmanluonnissa, jossa näkyy se tulevaisuus, joka on tämän maailman tuottamaa. Sekä se unohdus, jota ihmisten itsekeskeisyys aiheuttaa. Kirja on myös herättänyt minussa syyllisyyden, johon en pysty vastaamaan.

Olen istunut kahdella kuluneella viikolla Johanna Rolshovenin luennoilla Fennicumissa. Hän on tutkinut kaupunkeja puhtauden, järjestyksen ja turvallisuuden näkökulmasta. Myös hän nosti esiin veden liittyen puhtauteen. Vesi tautien aiheuttajana, lian poistajana ja veden merkitys viemäriverkostojen rakentamisessa kaupungeissa. Hänen luennollaan näkyi myös kysymys siitä, kenelle puhdas vesi kuuluu ja kenelle se on vuosisatoja kuulunut?

Viimeisenä, ehkä kaiken huippuna näin jutun Itämeren suojelemisesta taas yhdellä keinolla. Usein sanotaan, että pienilläkin teolla pystyy vaikuttamaan. Mikä olisi se minun pieni tekoni, jolla minä voisin vaikuttaa siihen, että maailma ei olisi Norian aikaan menettänyt jo kaikkea tätä saavutettua.

1. maaliskuuta 2012

Uusi aika ja kevät

Tänään Suomi on astunut uuteen aikaan; presidentti on vaihtunut. Televisiossa painotettiin vahvasti tätä päivää historiallisen muutoksen päivänä. Aivan uudenlainen maailma alkoi tänään. Ehkä muutaman vuoden päästä voimme sanoa, että uusi presidentti aloitti uudenlaisen ajan. Itse en johtajiin ja valtion päämiehiin painottuvasta historiankirjoituksesta välitä, joten uskallan pienellä äänelläni sanoa: me kansalaiset teemme presidentin. Me olemme hänet valinneet, meidän toimintaamme hän ottaa kantaa ja meitä hän edustaa. Jos tämä päivä on muutoksen päivä, niin toivottavasti se muutos tapahtuu myös jokaisessa meissä, eikä vain presidentin linnassa. Jokainen varmasti joutuu pohtimaan: Mikä on se muutos, jonka olen valmis tekemään muita varten?

Ja sitten sitä arjen uutta aikaa... kevät ainakin yrittää tulla. Kumisaapaskauppa oli kiinni tänään, joten huomenna täytyy yrittää uudestaan. Vesilätäköiden määrä alkaa lähennellä lumikasojen tilastollista huippua tältä talvelta. Olen taas liikkunut eri puolella kaupunkia kuin normaalisti. On ollut hauska palata maisemiin, joissa kulki lähes päivittäin vielä kolme, neljä vuotta sitten. Mikään ei ole tuntunut muuttuneen. Keskustassa tapahtuu muutoksia koko ajan, mutta onko yli 30 vuotta vanhat lähiöt hitaita muuttujia? Vai onko saneerauskausi vasta tulossa niihin? Tiedän, tiedän... jokaisessa lähiössä rakennetaan koko ajan myös uutta. Kyse onkin nyt vanhan rakennetun tilan uudistamisesta. Tai ehkä minä vain satuin olemaan lähiössä, jossa kaikki on vasta suunnitteilla.

Henkilökohtaisesti olen joutunut miettimään uutta aikaa aika paljon viime aikoina. Omaa suuntaa hakiessa ja pohtiessa, erilaisia ratkaisuja ja mahdollisuuksia tuntuu virtaavan monesta suunnasta. Ehkä joitakin vastauksia pohdintoihini tulee myös täällä näkymään tämän kuukauden aikana. Tai sitten pysyn poterossani, enkä edes kurkista ulos.