23. syyskuuta 2012

Luostarin mailla

Kävin vuosi sitten vanhassa Valamossa. Kokemus oli hätkähdyttävä ja kulttuurihistoriallisesti mielenkiintoinen. Kuluneella viikolla olin kolme päivää uudessa Valamossa. Ensimmäistä kertaa elämässä. Hetken aikaa jouduin oikeasti miettimään missä olen. Olen luostarin alueella, vaikka ympärilläni ei olekaan muureja eikä vuosisatoja vanhoja rakennuksia. Uusi ja vanha ovat hyvin erilaiset, vaikka niillä on sama juuri.

Uuden Valamon kirkko ilta-auringossa.


Kolmen päivän ajan sain ihmetellä ortodoksista uskoa, karjalaisuuden jäämiä ja välittömyyttä, jota tuntui joka puolelta säteilevän. Näin ortodoksihautausmaan tihkusateessa. Seisoin yhdeksännessä hetkessä. Seurasin auringon laskua metsän taakse. Pääsin hiljentymään.

Kun ajattelee, että kaikki se voi kadota nopeastikin, ei voi pohtia kuin mitä minä voisin tehdä. Samalla kuitenkin miettii miten niin minä ja miksi juuri tätä? Mikä tekee siitä ympäristöstä juuri sen mitä pitäisi säilyä eteenpäin. Jätänkö vastuun sen kulttuurisen osan säilymisestä vain ortodokseille, koska se on heidän luostarinsa?

Tulipalot ovat tehneet tuhoja uudessa Valamossa.

Kaikkien keskusteluiden, kävelyiden ja ihmettelyiden jälkeen oli vaikea jättää syysauringon lämmössä lepäävä Valamo. Edellisen illan sateenkaaret kuitenkin jättivät toivon hivenen. Ehkä kaikki ei pääty yt-neuvotteluihin, tulipaloihin ja kurssilaisten vähenemiseen. Ehkä minäkin voin jotenkin auttaa.

Sateenkaaria oli kaksi, mutta toinen näkyy hyvin hailakkaana.

Valamosta ja siellä järjestettävistä kursseista lisätietoa Valamon omilta nettisivuilta.


p.s. Saarikoskeen hautaa en löytänyt. Nyt on syy palata.


8. syyskuuta 2012

Kaupungin kaunein talo

Olin käymässä Porissa kuluneella viikolla. Kaupungissa oli paljon nähtävää, mutta aikataulu ei antanut periksi kaupungin tarkkaan ihmettelyyn. Pääsin kuitenkin näkemään Porin kauneimmaksi taloksi sanotun Junneliuksen palatsin puolenyön aikaan. Talo oli ihastuttava ulkoa päin, jopa katuvalojen ja tähtien himmeässä loisteessa. Se sopi ympäristöönsä, vaikka oli siinä hyvin omalaatuinen ruudutettuine seinineen.

Harmitti, kun en saanut talosta ulkoapäin kuvaa. Onnekseni pääsin kuitenkin seuraavana päivänä käymään siinä sisällä. Rooman palatseja sisältä muistuttava rakennus toi mieleen Lanten päivät vuosien takaa ja vierailun Trasteveressä sijaitsevassa Villa Farnesinassa. Mielleyhtymä on erikoinen, koska Farmesinan koristeellisuuteen ei rakennus sisältä yllä. Ehkä kaikki johtui kattojen maalauksista tai tiedosta, että Junneliuksen palatsiin oli haettu mallia Venetsiasta, Italiasta.

Junneliuksen palatsi on kaunis, jopa kaupungintalona. Onko se todellakin Porin kaunein talo, siitä en voi sanoa mitään, koska niin paljon jäi kaupunkia näkemättä. Yksityiskohdat olivat kuitenkin ihastuttavia ja rakennuksesta huokuva tunnelma asetti kaupungin omaan luokkaansa.

Toisessa kerroksessa olevan salin katon tematiikka vaikutti ehkä muistojen nousuun. 

Ihastuttava yksityiskohta porraskäytävän seinästä. Kuviointi vetosi minuun, koska se toi mieleen Muchan julisteiden "raamit".

Vaaleanpunaiset seinät ja rautaiset porraskaiteet; minun silmään sopiva yhdistelmä.

Jäin Porin reissun jälkeen pohtimaan voiko yksi talo olla kaupungin kaunein. Mikä on minusta Turun kaunein talo? Mistä elementeistä kaunein talo muodostuu?

1. syyskuuta 2012

Haavekaupunkeja

Kaikilla on haaveita tilojen suhteen. Lomamatkaa suunnitellaan tarkasti ja kohteeksi valitaan usein haaveena ollut kohde tai jo tutuksi tullut paikka, josta tiedetään jo lähes kaikki, jopa sivukujien kulkijat.

Minä olen päässyt joihinkin haaveitteni paikkoihin, kaupunkeihin. Useimmat kaupungit ovat olleet kuitenkin sattumakohteita. Pitkäaikaiset haavekaupungit ovat edelleen kokematta. Ehkä joskus vielä, ehkä.

Casablanca ja Fes eivät ole ikinä edes käväisseet mielessäni mahdollisina matkustuskohteina. Katsoin Areenalta ensimmäisen osan Marokko arkkitehdin silmin ja ihastuin. Kahden kaupungin vastakohtaisuus houkuttelee yllättävästi. Sisäpihojen mosaiikit jäivät kaihertamaan mielenperukoille. Casablancan kerrostalojen moninainen muotokieli on jotain muuta kuin suomalaiset talot.

Dokumentissa mainittiin Jean Louis Cohen'in ja  Monique Eleb'in teos Casablancasta. Se on hankintalistalla seuraavaksi. Matkaliput on vielä ostamatta, mutta ehkä marraskuun pimeinä iltoina ne tulee hankittua.