Vierailin tänään ystävieni kanssa Kaapelitehtaalla Valokuvataiteenmuseossa. Itseäni kiinnosti alunperin enemmän Tuija Lindströmin näyttely, mutta lopulta Dorothée Smithin teoksista Septiéme Promenade oli se, joka tempaisi mukaansa. Ehkä yhdistelmä Kafkaa ja liikkuvaa lumista maisemaa vain säväyttävät enemmän kuin lihansyöjäkasvit.
Smithin lyhytelokuva vangitsi. Kertojan viittaukset Kafkan Kirjeitä Milenalle -teokseen synnyttivät omia muistoja ja ajatuksia siitä, miten oikeastaan olemme paljon jättänyt sanomatta, kirjoittamatta, lähettämättä, jakamatta. Jakaneet vain aaveille, eikä todellisille ihmisille. Kuitenkin nykypäivänä levittelemme itsestämme ehkä enemmän kuin tajuammekaan. Missä menee todellisen asian raja?
Suosittelen molempia näyttelyitä. Lindströmin teoksista Helsingin kulttuuripääkaupunki-hakemusta varten tehty esite, kertoi hyvin paljon siitä kuinka siloteltua ja väritettyä kuvaa päättäjät haluavat antaa kaupungeista. Todellisuus, omassa karuudessaan, ei riitä.
- - - - -
Missä kävin: Suomen valokuvataiteen museo
Kaitsoimme tänään myös elokuvan Billion Dollar Brain. Sain sen joululahjaksi. Sitä katsoessa saa monet hyvät naurut. Kuinka monta suomalaista kaupunkia tunnistat jo trailerista?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti