27. helmikuuta 2015

Katseessa ja silmäniskussa

Maailmaa voi katsoa monesta suunnasta.
Läpi harmaan pölyn, joka nousee sortuneen talon raunioista. 
Menneiden sukupolvien vaaleanpunaisten pitsiverhojen takaa. 
Sinisten aaltojen loputtomaan matkaan. 


Tuijotus
vilkaisu
katsahdus
ja lopuksi silmänisku; sillä kaikki mitä me näemme 
ovat vain hetkiä noissa samanaikaisisssa tilanteissa. 
Kunhan vain muistaisimme sen. 



(kuva: Sinebrychoffin taidemuseosta.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti