8. huhtikuuta 2015

Hyasintteja, kirsikankukkia ja vihreitä nurmikoita

Voisiko Lontoossa käydä vierailematta puistossa? En usko. Minä en ainakaan, vaikka Suomessa puistot edustavat minulle välitiloja,  joiden kautta kuljetaan pisteestä A pisteeseen B.

Yksi pienistä puistoista, jonka läpi kuljimme oli St James's Square.
Kaikista puistoista löytyi kyltti, joka kertoi sen historiasta. 
En lopulta laskenut kuinka monessa puistossa kävin. Square-määritelmän omaavia pieniä puistoja tuntui olevan jokaisessa korttelissa. Ja kaikki ne isot puistot... muotopuutarhat, lampeen päättyvät pitkät vihreät nurmikon, rosoiset hiekkakäytävät ja aurinkoa palvovat kasvit ja kukat. Kevät ei ollut vielä kauneimmillaan, muutamaa viikkoa myöhemmin useammat kukat olisivat puhjennet ja puissa olisi ollut silmuja. Nyt kuitenkin ilmassa ollut lupaus, joka toistui puistosta toiseen, sai haikeaksi ja unelmoivaksi.


St James's Square oli yksi niistä puistoista, joka lukitaan yöksi.
 Lähitalon asukkailla on avaimet portteihin ja he voivat käyttää puistoa koska tahansa. 


Ensimmäistä kertaa näin hyasintteja kukkaistutuksissa.
Harmi, että meillä pidetään sitä joulukukkana. 

Kukat eivät olleet vielä kauneimmillaan.
Vastaavanlaisia istutuksia oli lähes kaikissa puistoissa.

Jos aurinko olisi paistanut, olisi voinut jäädä rantatuoliin istumaan ja nauttimaan
vanhoista puista, turisteista ja keväästä.  

Yhtenä toiveena matkan osalta oli mahdollisuus päästä kävelemään Hyde Parkissa ja Regent's Parkissa. Johtuen osittain siitä kuinka paljon olen niistä lukenut. Vaikka hevosvaunut puuttuivat ja sää oli kolea, jotain siitä mistä Laurens ja kumppanit ovat kirjoittaneet oli tavoitettavissa. Miten paljon asioita voi säilyä satoja vuosia, vaikka se olisi vain tausta mielikuvalla. Miten erilaiset näistä puistoista on tullut sosiaalisina tiloina kuin 1800-luvulla, mutta toisaalta kuinka paljon niissä on myös säilynyt samaa. Hiekkakäytävien ja varjoisten piilojen mahdollisuudet.


Ja mitä reittiä sitä kulkisi...

Regent's Parkin nurmikot jatkuivat ja jatkuivat. 
Suurin kirjaimin pieniä tekoja olemassa olevan suojelemiseksi.

Miltä tämäkin idylli näyttää, kun puut ovat vihreät ja rannan kasvit rönsyilevät kesän energiasta...

Tätä maisemaa olisi voinut katsoa pitkään.
Vaikka se oli harmaa talven jäljiltä. 


Lintuja ja kirsikankukkia. Niitä oli paljon. Varsinkin puluja, joutsenia ja sorsia.
Kirsikankukat olivat kauneimmillaan ja tuoksu ihana. 

Lontoon puistot olivat muistutus siitä, että lähelläkin on kauniita puistoja, joissa viettää aikaa. Ne lupailivat kesää, tarjosivat lepoa ja pitkistä kävelyistä väsyneet jalat. Vaikka päivät olivat harmaita, kylmä tuulii tunkeitui talvitakin sisään ja välillä ympärillä oli enemmän turisteja kuin olisi kaivannut, olivat puistot ehdottomasti yksi tärkein osa tätä matkaa. Ja erittäin iso syy palata; ehkä ensi kerralla kesällä ja sitten syksyllä....

4. huhtikuuta 2015

Kun Big Ben löi varttia yli

Jotkut asiat tuntuvat mahdottomilta. Niiden toteutumista ei usko arjen keskellä. Istuessani toissa päivänä undergroundissa ja katsellessa pienten ruskeiden englantilaistalojen vilahtavan ohi pohdin miten tämä matka tuli jo nyt. Tai oikeastaan vasta nyt. Lontoo. Yksi elämäni keskeisistä kaupungeista, jossa olen kuitenkin vasta nyt ensimmäistä kertaa.

Oloni ei ollut ollenkaan hukassa. Kiitos naisteni, tuntui, että tiesin missä mikin on ja mihin suunnata. Sisäinen kompassi toimi tehokkaasti ja ohjasi oikeisiin suuntiin. Onneksi olin viimeisenä iltana ennen lähtöä katsonut yhtä opaskirjaa ja sen verran tiesin, ettei kaikissa kartoissa ole kaikkia katuja ja kujia merkattu. Tiedosta oli hyötyä jo hotellin löytämiseksi.

Olo ei ole turistinen,  mutta käytös sitäkin enemmän. Kuvia tulee napsittua,  keskeiset nähtävyydet on koettava ja luvassa on paikallisia ruokaelämyksiä ja asioita, jotka toistavat kaupunkiin liitettyjä turistisia kokemuksia. Kuljenko omia polkuja vai toistanko jotain valmista kaavaa? Sen näkee seuraavien päivien aikana.

Tulopäivän kohokohtia oli sattumalta British Library'in päätyminen ja alkuperäisen Magna Cartan näkeminen sekä fish pie, päämäärätön kävely Westminstery'ssa ja aurinko.

Pääsiäisperinteiden kunniaksi illallista söimme lähi-italialaisesta.  Tarkoitus oli mennä pubiin, mutta käännyimme ovelta takaisin. Melutaso oli sen verran korkea, että matkasta väsyneet vartalomme eivät jaksaneet äänivyöryä. Aikoinaan Tukholman pääsiäismatkalla söimme ensimmäisenä iltana italialaisesta, joten perinteitä tuli ylläpidetty. Vaikka matkaseura on eri.

Mitä kaikkea tällä pääsiäismatkalla ehtiikään nähdä ja tehdä....




En vain voi mitään sille, että Big Benin lyödessä mieleeni tuli Knalli ja Sateenvarjo -kuunnelmat. 

Paraatipaikka ja mahtavat pilvet.

Emile Pankhurst,  yksi vahvoista naisista historiassa. Yksi harvoista naisista, joille on pystytetty muistopatsas. 

Thames ja ei niin vanha näkymä.

Ihastuttava näkymä lounaalla. 

Kaupunkiin tutustuminen sisältää sattumia. Aivan kulman takaa
 hotellilta löytyi kirjasto.  Magna Carta -näyttely oli uskomaton yllätys. 



Simpukoita ja spagettia. Herkuttele alkoi heti.