Kävelee lauantaipäivänä Kaivarin rantaa ja katsoo veneitä. Istuu keskiviikkoaamuna torilla aamukahvilla ja katselee torikojujen ympärillä olevaa vilinää. Kävelee iltakymmeneltä aikaan linnunlaulun täyteisessä metsässä. Käy päiväleffassa ja nauttii salin viileydestä paahtavan auringon sijaan. Seisoo tuulessa ja ympärillä on vain syreenien tuoksu. Kirjasta jota lukee niin, että unohtaa jäädä omalla pysäkillä pois. Loma onkin itseasiassa jo siinä. Arjen hetkissä, joissa on läsnä. Pienissä yllätyksellisissä retkissä. Matkoissa lähelle ja itseensä. Yksin tai käsi kädessä.
Loma voi olla vaikka lounaalla vesitornissa.
 |
| "Vesitorni ja ravintola ne yhteen soppii..." En tiennyt tänne tänään tulevani. |
 |
| Muoto ja mannermaa. Vesitorneissa on jotain kiehtovaa. Menneen ja nykyisyyden yhteensovittumista. |
 |
| Palapeli pilvistä. Emme olleet ihan varmoja pilvilajista. Minun pilivitietouteni on hatara suvun taustoista huolimatta. Kaunis se oli, ja se riitti. |
 |
| Meri ja taivas. Ne jatkuvat loputtomiin. Tai ainakin toinen niistä. |
 |
| Ruoka Haikaranpesässä oli ihan hyvää. Kaikki herkut oli pakko kokeilla. Onneksi tässä on kahden edestä. Jakamisesta lomassakin on kyse. |
Miksi sitä lomalle jäisi? Ai niin siksi, että näin voisi tehdä joka päivä. En laske päiviä, koska ennen lomaa ehtii tehdä vaikka mitä ihmeellistä ja jälleen sen jälkeen.
Olen kirjoittanut aiemminkin vesitorneista. Ainakin Jyväskylästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti